Uskonnon lukemisesta ei näytä tulevan yhtikäs mitään. Tätä menoa saan heittää hyvästit valkoiselle lätsälleni ja uralleni huippujonakin. Ensinnäkin unentarpeeni on melkein tuplaantunut normaalista: herään aamulla aikaisintaan 12 jälkeen, vaikka laitan nukkumaan normaalisti. Päivän mittaan herään usein myös kirjan päältä. Kahvin ryystämisellä ei ole enää vaikutusta vireystasooni: olen ilmeisesti holismini takia sille jo immuuni. Korkeintaan päätä alkaa särkeä, jos kahvia ei saa.

Suurin ongelmani on kuitenkin haahuilu. En voi pitää itseäni varttia pidempään kirjojen ääressä. Löydän itseni olohuoneesta sohvaa kuorruttamasta, keittiöstä näkkäriä nakertamasta tai siskon huoneesta hamsteria vakoilemasta. Pihamäntyjen oravat ovat myös suunnattoman mielenkiintoisia. Samoin kolikoiden järjestely, kynsien lakkaaminen ja vanhat juorulehdet. Palautan itseni aina takaisin lähtöruutuun, mutta siinä on mahdotonta pysyä.

Tietokonekin aukeaa kuin itsestään juuri silloin, kun olisi paras heti lukea. Kuten nytkin. Todellisuuden pakoilemista ehkä. Tai laiskuutta.