Ehkäpä se kipeänä olo ei sittenkään niin hehkeää ollut, paitsi että unet olivat tavallistakin omituisempia. Terveenä tuntuu kaikki niin valoisalta että häikäisee. Murheenkryyni lappu on kylläkin edelleen palauttamatta. Huomena ehkä hiippailen koululle, teippaan lapun tiiliskiveen ja paiskaan kanslian ikkunasta. Sitten pakenen paikalta tuhatta ja sataa, ainakin lähimmän lumivallin taakse. Ehkä ei sittenkään. Saattaisi tulla seuraamuksia. Jos sittenkin vain karautan vieläkin hieman ruttuisella autollamme oven eteen, kirmaan salamana kansliaan ja sujautan lapun oven alitse. Pakomatka hoituu samoin kuin edellä, ehkä ilman sitä lumivallia.

Sitten niistä unista. Näen yleisestikin melko kummallisia ja eläväntuntuisia unia, mutta kuume tuntuu vain vahvistavan niiden omituisuuksia. Näen unta (ja myös muistan näkemäni) tavallisesti joka yö. Joskus saatan myös kesken unen huomata näkeväni unta. Kerran testasin unimaailmaa yrittämällä lentoon: onnistuihan se, olin siis kaikesta päätellen edelleen syvästi NukkuMatin maailmassa. Kokeilkaa!

Neljän kuumeisen yön tuloksena minua kohti pahat mielessä ovat hyökänneet aggressiivinen jättiläisampiainen, tappavakatseinen poro(kahdesti), hullu hirvi, mielipuoli kirahvi ja suunnaton hauki. Nämä kaikki siis erillisinä tapauksina. Tästä voisi koti-Freud päätellä, että minulla olisi salattuja pelkotiloja eläimiä kohtaan. Ei pidä paikkaansa! Minulla ei nimittäin ole yhtikäs mitään haukia vastaan. Eläinteema selittyy sopivasti sillä, että olen keskeltä lappia kotoisin ja veressäni kohisee noin neljäsosa tippaa saamelaista verta.

Seuraavaksi voidaankin pohtia, mikä ei kuulunut joukkoon?