Olen aina pitänyt autoista, joissa on kattoluukku. Kunhan on mahdollisuus pistää pää ulos luukusta ja kiljua kilpaa tuulen kanssa, olen tyytyväinen. Ei sillä, että sellaista koskaan tekisin ainakaan normaalissa itsekontrollissa, mutta mahdollisuus on tärkein.

Kattoluukku kalpenee nolosti ja juoksee nurkkaan häpeämään, kun kuulee, mitä ensiviikolla tapahtuu. Pohjoisen myyntijohtajamme nimittäin karauttaa toimiston pihaan mustuuttaan kiiltävällä BMW z3 - Pexmobiililla, jonka aion myös voittaa omakseni. En ole ikinä ennen ollut avoauton kyydissä, saati ajanut moista, joten olisi parasta pysytellä vaiti äitini auton kohtalosta. Ei muuta kun ajohanskat käteen ja tukka hulmuamaan!

Blogeilu hieman takkuilee siitä teknisestä syystä, että näppäimistöni on ilmeisesti ankaran kevätnuutumuksen vallassa. Uudet patterit tekisivät varmasti terää.