Lukeminen on kivaa, kun ei ole pakko lukea. Huomasin jo kirjoituksiin valmistautuessa, että mikä tahansa muu on mielenkiintoisempaa kuin pakkolukeminen. Vaikka aiheessa ei olisi mitään vikaa ja teksti jopa suht kiinnostavaa, on lukeminen yhtä pakkopullaa ilman rusinoita.

Keksin mitä tahansa älytöntäkin tekemistä välttääkseni pääsykoetekstien lukemista. Moniin muihin verrattuna minulla on naurettavan helppo urakka: noin 40 sivun teksti Suomen Pankin katsausta englanniksi ja 25 sivua aiheesta Fortum ja yhteiskunta. Siltikään en saa itseäni niskasta kiini ja tekstejä kahlattua, vaikka pääsykokeet ovat jo reilun viikon kuluttua.

Lukemisen vähyys on ehkä yksi suurimmista sudenkuopista. Koska asiaa näyttää olevan vain vähän, olen saanut tekosyyn siirtää lukemista aina päivällä tai parilla. Kohta näin on mennyt jo kolme viikkoa. Toissapäivänä siivosin vaatekaappia ja eilen ompelin huiviini helmiä, joten lukeminen olisi pitänyt aloittaa tänään. Blogin kirjoittaminen veti kuitenkin vastustamattomasti puoleensa, joten tässä sitä nyt ollaan.