Edellisestä vuodatuksestani huolimatta tartuin näppäimistöön, vaikka ulkona aurinko paisteleekin. Heräsin tänään ihmeellisen virkeänä matalaan skrriiik-ääneen. Hamsterit ovat yleensä suht äänettömiä vipeltäjiä, mutta meidän Justuksemme on päättänyt vahvistaa tuon säännön. Tavoistani poiketen en käynyt kiikuttamassa häkkiä pesuhuoneeseen ja jatkanut uniani, vaan nousin keittelemään aamukahvia. Päivä pitenee kummasti, kun sitä ei kuluta pimeässä huoneessa tuhisten.

Innoitukseni tähän kirjoitukseen saapui juuri Budapestista. Ruskeaa rapisevaa kirjekuorta olinkin odotellut jo viikon. Kaikki alkoi siitä, kun kaverini jäi koukkuun erääseen vanhaan kirjasarjaan ja päätti haluta sen itselleen. Huuto.net oli vastaus hänen ongelmaansa. Seurasin huvittuneena vierestä, kun hän tuhlasi huimia summia kummalliselta kalskahtaviin kirjoihinsa, kävi kiroillen korotuskauppaa ja kantoi postista painavia pahvilaatikollisia.

Eräänä kauniina päivänä huomasin itsekin, että Amélie, jota olin jo kauan etsiskellyt kaupoista, oli myytävänä vain muutamalla eurolla. Loin tunnukset ja astuin huutajien iloiseen seuraan. Leffa tuli perille todella nopeasti ja olin koukussa kuin kastemato juhannuspäivänä. Nyt ranteessani kiiltelee uutuuttaan hieno violetti kello, joka matkasi luokseni Unkarista asti pilkkahinnalla. Loppuviikosta odottelen lisääkin postia, mutta sen jälkeen pitää ottaa itseään niskasta kiinni. Joku raja sen huutajallakin olla pitää.