Kirjottelut alkaa olla jo loppusuoralla, jihuu! Äidinkielen moka ei opettajan mukaan haittaa kovin paljoa, E olisi tiedossa vaikka husseinit ja laadenit vähän sekoittuikin. Otsikkoaineesta en vielä tiedä, mutta opettaja oli pitänyt aiheen valinnasta: tulevaisuuden muodeista kirjoitti vain noin 1% abiturienteista, joten nappiin osui.

Eilen oli toiminnantäyteisin kirjoituskerta mitä koskaan olen kokenut! Äksön alkoi jo hyvissä ajoin ennen kirjoitusta, kun sotilaspoliisi karautti oven eteen ja tuli hakemaan erästä varusmiestä pois koululta. Yrmynaamainen spolle olisi varmasti tukistanut poikaa ja retuuttanut hänet korvasta nipistäen vihreään maijaansa, jos paikalla ei olisi ollut todistajia. Sen verran hyytävä katse minuakin oven vieressä pyyhkäisi, että vilunväreetkin säikähtivät. Kylässämme on siis varuskunta ja sotilaat ovat yleinen näky koululla kirjoitusten aikaan, joten ainoastaan dramaattinen poistuminen herätti huomiota.

Kun kaikilla oli vihdoin oikeat kysymykset nenän edessä, rehtori kajautti: "onko kysyttävää?" Eräs kemian kirjoittaja edessäni huomasi virheen, josta uutisissakin on puhuttu. Rehtori rimpautti YTL:ään ja asia hoitui sutjakasti muita häiritsemättä. Kun tästä oli selvitty, muutaman tunnin kuluttua tuli sähkökatkos ja sali pimeni. Tauon paikka siis. Banaania nassuun ja lämmintä omenamehua päälle. Pari irvistystä.. valot.. kynä sauhuamaan.

Keinohedelmöityksen etiikkaa pohtiessa tuli ikävä rakkaita korvatulppiani. Takaa, edestä, sivuilta ja kauempaa alkoi kuulua kuumeista naputusta, kun matemaattisten aineiden kirjoittajat nakuttelivat laskimiaan minkä ehtivät. Varmasti tahallaan: joku oli vuotanut tiedon, että keskittymiskykyni on herkkä äänille, erityisesti nakutukselle ja tikitykselle. Pohdi siinä sitten kristillistä näkökantaa keinohedelmöitykseen! Murhaavista katseistakaan ei ollut mitään hyötyä, enkä voinut vähiä myslipatukoitakaan alkaa heittelemään, saati korviini tunkemaan.

Enää jäljellä on vain englanti, joka on piece of cake. Harry Potterin sanastolla pääsee varmasti pitkälle.