Aurinko paistaa, elämä hymyilee ja niin hymyilen minäkin! Yöunet jäivät taas vähäisiksi, kun ruotsinopettajani soitti aikaisin aamulla ja kertoi tohkeissaan ilouutisen: arvosanani oli lautakunnassa noussut Eximiaan. Unenpöpperöisenä en aluksi edes tajunnut, mistä oli kyse. Opettajan höpötellessä osoitteestani ja stipendistä olisin halunnut vain kiljua onnesta kun lopulta sisäistin asian.

Päivällä menin hakemaan viralliset tulokset kansliasta ja tuli toinenkin hetki haukkoa henkeä: englanti oli nimittäin noussut Laudaturiksi! Istuin pökkelönä kanslian penkillä ja päässäni vain suhisi. Astuessani lukion ovesta naamallani oli jo älytön virnistys, joka kasvoi pyöräillessäni ensin leveäksi hymyksi ja lopulta älyttömäksi korvasta korvaan yltäväksi irvistykseksi. Kävin shoppailemassa juhlan kunniaksi kassillisen heräteostoksia. Samalla rahalla olisin rahoittanut ainakin kolme baari-iltaa, mutta kerrankos sitä. Satuin paikalliseen koruliikeeseen lyyraa etsiessäni ja onneni vain jatkui. Liike nimittäin antaa kaikille ylioppilaille kultaisen lyyran, joten siinä sentään säästin.

Tarjosin kaikille työkavereille karkkia ja kuulemani mukaan myös loistin koko päivän. Onneni ilmeisesti  kuului myös äänestäni, koska kauppakin sujui ihmeen hyvin.