Blogeiluni on päässyt hiipumaan, koska kärpäset pörisevät nykyään niin kovalla volyymillä ja häiritsevät keskittymiskykyäni. Ajatuksetkin poukkoilevat niin nopeasti, etteivät sormet voi millään pysyä perässä, joten blogeiluni on päässyt epähuomiossa hiipumaan uhkaavasti. Osoittakaa siis syyttävät sormenne suoraan aurinkoon!

Päivät ovat menneet vilistäen silmien ohi. Yleensä avaan ne vasta yhden aikaan, yritän pitää ne kahvin voimalla avonaisina töissä kolmesta yhdeksään ja luovutan illalla myöhään kun ne eivät enää pysy auki pitämälläkään. Havahduin tähän kauhistuttavaan todellisuuteen vasta viime viikolla ja siirsin itseni aamuvuoroon. Tuskallisia heräämisiä on siis näköpiirissä, mutta olen urhoollisesti päättänyt kestää sen.

Juhannuksen jälkeen kesä aina kiihdyttää sekunnissa nollasta sataan kuten kaverini postiautollaan. Ehdin kuitenkin käväistä nakkaamassa talviturkkini jokeen juhannusyönä. Ranta oli autio ja hiljainen, vesi jäätävän kylmää ja laituri hiekkainen. Juhannustaikaa oli varmasti ilmassa, koska yksikään sääski/paarma/mäkäräinen/hauki ei uskaltanut tulla pureskelemaan minua.


Kesäaikaan ollaan yleensä hövelillä mielellä, joten minunkin on pakko tehdä pieni tunnustus: omaa laiskuuttani on tainnut jäädä kirjoittelukin vähemmälle. Lupaan kuitenkin parantaa tapani heti kun aurinko menee pilveen ja taivas kaataa vettä.