Tein eilen historiaa, kun lähdin autolla baariin. Noukin muutaman kaverin matkaan ja suuntasimme paikalliseen. Ilta alkoi ihan mukavasti, vaikka perjantai painoikin vielä silmissä. Tuttu kuppila oli kuin toinen maailma selvälle päälle. Kuuntelin salaa erään vanhan mummelin raatailua, joka oli yhdistelmä parikymppisen riehakkuutta, merimiehen sanavalintoja ja keski-ikäisen uhoa. En voinut olla hymyilemättä tapaukselle.

Karaoke kuulosti tavallistakin kauheammalta ja ihmiset normaaliakin kännisemmiltä. Joukkoomme liittyi myöhemmin tuttuja herrasmiehiä, joiden juttuja on aina ennen joutunut nauramaan hervottomasti. Nyt tyydyin vain pyörittelemään silmiäni ja vilkuilemaan kelloa salaa. Erehdyin vessaan samaan aikaan erään ylihuolehtivaisen naisen kanssa, joka valisti minua miesten petturuudesta ja maailman pahuudesta. Sain kuulla samat ohjeet sen seitsemän kertaa, ennen kuin pääsin pakenemaan paikalta.

Erilaiseen iltaan mahtui monta hauskaakin hetkeä. Tuttu baarimikko ei ollut uskoa korviaan, kun tilasin pelkän Batteryn. Hetken hän näytti hämmentyneen epäilevältä, mutta antoi juoman kuitenkin ja vielä ilmaiseksi. Ihmisten kustannuksella oli myös hauska pilailla, kun he eivät humalaltaan tajunneet pientä kuittailua. Portaiden nousu näytti olevan joillekin turhan haasteellista, mutta sitäkin hupaisampaa katseltavaa muille.

Vaikka ilta ei ihan kamalimmasta päästä ollutkaan, ei sitä tee mieli ihan heti uusia. Ensi lauantaina juon maailman kauniimmaksi kuin koskaan ennen.