Koko viikko on mennyt pitkälti haukottelua harrastaessa. Jaksan kuitenki vielä hymyillä isojen ja mustien silmänalusteni kanssa, vaikka tämä päivä ei erityisen putkeen olekaan mennyt. Ensinnäkin piti herätä perinteisesti perjantain aamuvuoroon, mikä oli jo saavutus sinänsä. Viittä vaille myöhässä hyppäsimme kaverini kanssa autoomme ja olin juuri alkamassa peruuttamaan parkkipaikalta, kun aloin pohtia, ettei kaikki ole nyt kunnossa. Hälyttäviä merkkivaloja paloi sielä sun täälä, mutta ei niillä niin väliä. Sitten huomasin, että autohan oli vielä roikassa(?) kiinni! Onneksi en sattunut peruuttamaan yhtään ronskimmasti.

Autoilu sujui suht mutkattomasti ja kerrankin onnistuin tapojeni vastaisesti jopa parkkeeraamaan suoraan. Aamupäivä meni hereillä pysytellessä ja kahvia ryystäessä. Kello kymmenen syöksyimme toimiston koneelle ja YTL:n sivuille tarkistamaan kevään pisterajoja. Olin ihan tyytyväinen; sitä mitä odotinkin. Sisuskalut kuitenkin pomppasivat kurkkuuni, kun korvaparkani sai aimo annoksen kiljaisua osakseen. Työkaverini tajusi päässeensä myöskin ylioppilaaksi ja juhlisti tapausta hihkumalla ja pomppimalla. Muutkin taisivat olla mielissään, sillä lopun päivää kaikki olivat erityisen hymyileväisiä.

Ajelin työpäivän päätteeksi suorinta tietä kotiin, vaikka olisi pitänyt käydä ostamassa limpparia. Perjantain kunniaksi pasautin auton kolinan kera suoraan lämmitystolppaan, moikkasin vieressä virnuilevalle naapurille ja päätin mennä ansaituille päikkäreille.