Vekkulia tuo aika. Se onnistuu samaan aikaan matelemaan ja juoksemaan. Ihmeellistä. Omaisinpa itsekin tuon jalon taidon. Tai no kyllähän laahustaminen kuuluu tapoihini ja juoksenkin tarpeen vaatiessa, mutta olisi niin helpottavaa voida hallita aikaa. Kääntäisin viisareita heti pari tuntia taaksepäin ja katselisin uudelleen Everwoodin ihanan jakson. Sen jälkeen olisin taas tässä samassa ajassa ja kääntäisin kelloa ainakin kaksi viikkoa taaksepäin ja kuluttaisin jokaisen arvokkaan minuutin nenä kirjaan liimaantuneena. Tai ei sittenkään. Haluaisin mieluummin sellaisen ajassa kulkevan auton kuten oli eräässä elokuvatrilogiassa, jonka nimeä nyt en sattumoisin muistakaan, vaikka se ihan kielen päällä onkin. Jotain tyyliä sentään.

Kirjoitukset alkaa maanantaina, enkä ole vielä edes kunnolla päässyt lukemisen makuun. Onneksi ensimmäisenä on perinteisesti äidinkieli, joten ei paniikkia. En onneksi ole jännittäjätyyppiä, toisin kuin äitini, joka aloitti jännittämisensä minun kirjoituksistani jo viikkoja sitten. Tässähän sitä on ankarasti verenmaku suussa ja aivot sauhuten harjoiteltu sulavaa suomea jo monessa blogissa, joten ei huolta. Enää pitäisi pähkäillä ainoastaan sitä suurinta ja syvällisintä kysymystä: mitä evääksi?

Kokemuksesta tiedän ainakin välttää lämmössä muhjaantuvia juustovoileipiä, ylirouskuvia ja murustelevia  keksejä, hampaisiin tarttuvia karkkeja ja henkeen vedettäviä pastilleja. Mikään ei ole niin tukalaa kuin tukehtumisyritys keskellä muuten niin hiljaista salia, jossa saa jo muutenkin murhaavia katseita pelkästä penkin narahtamisesta. Yski siinä sitten! Tähän mennessä olen todennut ainakin banaanin ja suklaan parhaiksi herkkueväiksi. Kummastakaan ei lähde sanottavaa ääntä, eivätkä ne pahemmin kärsi lämpimässä olosta.

Oli eväs mikä tahansa, kriittisin hetki kirjoituksissa on ehdottomasti nielaisu. Siitä riippuu kaikki. Jos keskittyy nielaisemaan asiallisesti, ruoka menee varmasti väärään kurkkuun ja aiheuttaa hillittömän kakomisrefleksin. Jos taas ei kiinnitä nielaisuun mitään huomiota, ongelmaa ei synny. Vaikeus johtuukin siitä, että pitäisi olla ajattelematta mitä ajattelee. Ei siis ihmekään, että Suomessa äidinkielen YO-kirjoitusten taso on viime vuosina laskenut.