Päätä jomottaa armottomasti muutamasta sattuneesta syystä. Eniten voisin syyttää eilistä baareilua tai vastaavasti omaa tyhmyyttäni. Kuka käski käyttäytyä kuin jatkuvassa happy hourissa? Jatkot venyivät pitkälle aamuun, mutta onnistuin hiippailemaan kotiin huomaamattomasti. Pienen kylän etuna on ehdottomasti se, että kotiin ei ole tuhottoman pitkä matka huolimatta siitä, missä jatkopaikka on. Puoli kahdeksalta ei ollut ainoatakaan vastaantulijaa, mutta pikkulinnut metelöivät estottomasti ja jomotus vain paheni.

Esitin urheaa monta pitkää tuntia, kun kävimme mummilla syömässä. Koitin olla haukottelematta kovin leveästi ja santsasin kahvia.

Seuraava jomotusbuusteri aiheutui edellisten lisäksi pikkusiskostani. Lähdin viemään siskoa tallille kuunneltuani ensin puolisen tuntia taukoamatonta kinuamista. Koitin startata, mutta auto pörähteli hetken ja sammui. Kokeilin uudelleen. Ja uudelleen. Ja vielä kerran. Soitin äidilleni ja sama toistui. Sisko alkoi huutaa raastavasti kurkku suorana kun ei päässytkään lapioimaan rakkaiden hevostensa tuotoksia. Jätin kiljuvan palosireenin autoon ja marssin takaisin nukkumaan.

Äiti kävi myöhemmin tarkistamassa, mikä autolla oli hätänä. Toimi kuten pitääkin. Great. Nyt kaikki pitävät minua krapulaisen lisäksi myös täysin uuvelona.