Ei!! Näin ei saa käydä! Käenpesän Mona kuoli tänään: suruliputus pystyyn, addressi vireille ja kolmen päivän surupaasto käyntiin.

Olen koukuttanut itseni lähes jokaiseen suosikkisarjaan, mitä kolmelta kanavaltamme näkyy. Erityisesti ah niin ihanat amerikkalaiset ovat mieleeni. Sarjan ideana on (tai pitäisi olla!) se, että sen parissa viihtyy, nauraa ja unohtaa tavallisen harmaan arjen. Yleensä näin tapahtuu (O.C.:ssa aina) , mutta ei tänään, kun Mona kuoli. Ei sellainen energiapakkaus saa kuolla, sarjasta katoaa pirteys! Sama kuin salkkareiden Pipsa (vaikkei kuvioissa enää olekaan) olisi aerobikannut itsensä hengiltä, niin ei vain saa käydä. Tosin Pipsa oli huono esimerkki, hänen ylipirteytensä aiheutti lähinnä hengenahdistusta ja hiki nousi otsalle pelkästä katselemisesta.

Seuraavassa jaksossä käenpesässä jatketaan varmasti samaa synkistelytunnelmaa kuin mihin tänään lopetettiin. Pitäisi varmaan jättää seuraava jakso väliin, jottei usko katoa. Jokaisessa juorulehdessä on nykyään juonipaljastuksia. Häväistys! Juorulehtiä selatessa on aina pakko laavata nopeasti ohi ne sivut, jotka kertovat valmiiksi seuraavat juonenkäänteet. Satuin vahingossa vilkaisemaan salkkareiden kohdata: kyllä tänään ärsytti, kun tiesin jo valmiiksi Ismon valinnasta!