Unella taitaa olla jotakin minua vastaan. Kauhistelin maanantaina Tappajahaita pitkälle yöhön hyvällä omallatunnolla, koska seuraavana päivänä olisi vasta iltavuoro. Elokuvan jälkeen lueskelin vielä Potterin loppuun, vaikka silmiä painoikin tuhottomasti. Lopulta jysäytin kiinni yli 600-sivuisen järkäleen ja nukahdin sillä sekunnilla herätäkseni seuraavana aamuna vasta juuri ennen puoltapäivää. As if! Nukkumatilla taitaa olla selvittämättömiä kaunoja minua kohtaan, koska pyöriskelin peittoineni monta tuntia saamatta unihiekkaa hippusellistakaan.

Seuraavana aamuna pomoni soitti pirtsakasti heti yhdeksän jälkeen. Tietenkään en saanut enää unta, vaan oli pakko nousta keittämään maailman vahvinta sumppia. Silmät harittaen ja sisäisesti äristen raahauduin töihin kahta tuntia ennen vuoron alkua keittämään lisää kahvia. Väsyneenä jutut alkoivat olla jo huolestuttavan levottomia, joten oli helpotus päästä kotiin illan päätteeksi. Haarukoin nassuuni äidin makaronilaatikkoa ja katselin päivittäisen annokseni telkkaria. Sänkyyn rojahdin jo ennen kymmentä. Olin varma, että uni tulisi heti.

Näin unta, että äiti kävi kysymässä huoneestani sahaa. Sitten kuulin kummallisia ääniä. Äiti ja siskoni juttelivat viereisessä huoneessa, että seinään pitäisi tehdä reikä. Iso reikä. Mitä tapetille tapahtuu jos seinään tulisi reikä? Tottahan reiän tekeminen seinään nyt helppo juttu olisi. Aukko seinään ja tiiliä tilalle.

Tyynyni tipahtaa lattialla. Niskaa särkee. Tuijotan seinää ja havahdun siihen todellisuuteen, etten olekaan unessa. Nukkumatti petti minut taas. Aamulla olisi paras tarkistaa, montako ehjää seinää on vielä pystyssä.