Olisi ehkä pitänyt jäädä kotiin eilen illalla, mutta tulipahan taas elettyä ote elokuvasta. Ilta oli hiljainen. Mistä ne kaikki keski-ikäiset pönäkästi kulahtaneet naiset ja kaljut kaljamahamiehet oikein kömpivät perjantai-iltaisin? Mikä pahinta, mikään mahti maailmassa ei saa heitä myöskään pysymään poissa karaokesta. Tai on yksi, mutta senkin voi ottaa mukaan. Tuoppi nimittäin.

Valomerkin jälkeen sain perääni harvinaisen sitkeän Miekkosen, jonka kanssa olin aiemmin illalla jutellut. Harpoin rivakasti kohti taksiasemaa ja kuuntelin tuskastuneena takana kuuluvia mutinoita ja askelia. Taksimies huomasi tilanteen ja piti minulle ovea auki. Istuin taksiin ja läjäytin oven kiinni Miekkosen nenän edestä. Vilkutin hänelle lasin läpi ja taksimies kaasutteli liikkeelle juuri oikealla hetkellä. Hänkin oli ilmeisesti nähnyt saman elokuvan.

Matkalla kotiin tuli paha mieli Miekkosen puolesta, mutta taksimies pelasti tilanteen muuttamalla draaman komediaksi. Maksoin kyydin kortilla ja jäin odottelemaan kuittauslappua. Sain lapun, mutta kynä puuttui. Hetken kaiveltuaan taksimies antoi vinosti hymyillen käteeni pinkin hilekynän, jonka päässä oli iso tupsu vaaleanpunaista haituvaa ja kimaltava killutin vieterin päässä. Räjähdin nauramaan ja meni hyvä tovi ennen kuin sain itseni koottua ja nimeni raapustettua kuittiin. Huumorintaju on taksinkuljettajalle tärkeintä heti toimivan ajokin jälkeen.