Heräsin tänään ihmeellisen pirteänä jo puolelta päivin. Ilmeisesti kaksi baari-iltaa putkeen kumoaa jälkivaikutuksia, koska sängystä kömpiminen ei tuottanut suurempia ongelmia. Lattia ei keinunut, pää pysyi kasassa ja jalatkin kantoivat mallikkaasti. Kyllä kannatti juhlia naapurikylän poikaa, vaikka vähän rumanpuoleinen onkin.

Nuudelit naamaan ja tuumasta toimeen. Päätin kokeilla erästä reseptiä Glorian ruoka & viini- lehdestä: Marsipaanilla päällystetty manteli-limettirulla. Sopivasti haastetta ja näpertelyä minun makuuni. Vatkailin taikinaa samalla kun äitini jysäytteli seinää rikki toisessa huoneessa. Keittiön ikkunalasit helisivät iloisesti ja astianpesukone alkoi päästelemään korkeaa Wiii- ääntä. Taustameluna oli vielä äidilleni elintärkeää jääkiekkoa ja pölynimurin ujellusta. Päätäni alkoi jo uhkaavasti jyskyttää.

Krapula iski sitten kesken leipomusten, eikä sellaisesta seuraa koskaan mitään hyvää. Käräytin pohjan ruskeaksi, vaikka ohjeessa nimen omaan juuri siitä varoiteltiin. Jouduin myös onkimaan munakkaan riekaleita kiisselikattilasta ja hassunhauska sitruuna vielä tirskautti terveisensä suoraan silmääni. Ah sitä onnea kun sain työntää luomukseni jääkaappiin tekeytymään ja itseni takaisin vällyjen väliin.

Viimeisenä rulla piti päällystää marsipaanilla. Olen nähnyt monet kerrat, miten tv-kokit pyöräyttävät marsipaanilevyn keveästi kakun päälle. Helppo homma. Harmi vain ettei minulla sattunut olemaan kulissesissa avustajaa, joka olisi kaulinut marsipaanista ohuen ja kivan lätyn, jonka olisin pyöräyttänyt tekeleen päälle ja voilá! Hakkasin, kaulitsin, läimäyttelin, kirosin ja uhkailin, mutta mössö ei meinannut totella. Tunnin yrittämisen jälkeen lopulta hermostuin ja päällystin torttuseni epätasaisen muhkuraisella marsipaanilla, joka onneksi peitti pohjan kärähtäneen sävyn. Tupsuttelin vielä päälle tomusokeria siinä toivossa, että se vangitsisi ihailijoiden katseet ja kiinnittäisi huomion johonkin muualle kuin epätasaisuuksiin.

Hikisenä ja kaikkeni antaneena maistoin palasen ja tipahdin penkiltä. Tämähän vie kielen!