Toinen persoonallisuuteni otti ylivallan ja minusta kuoriutui koppava kaahari, jolla on jatkuva bad-hair-day. Ajelin kylämme läpi, moikkailin coolina tutuille ja annoin kaasulle kyytiä. Isäni tuli vastaan linja-autollaan ja meinasi ajaa ojaan kun nostin viileänä kättä. Poliisitkin tekivät yllättävän suunnanmuutoksen, kun huristelin heidän ohitseen. Maija ei kuitenkaan kauaa perässäni pysynyt, kun kokeilin auton kiihtyvyyttä.
Maantiellä piti käydä kokeilemassa suurempia nopeuksia ja oman pokan kestävyyttä.Onneksi monikaan ei nähnyt, koska siitä oli coolius kaukana. Kaksi neitokaista tukat silmillä ja armottomasti käkättäen ei varmastikaan ollut mikään hehkein näky. Ambulanssikin paikalla oli, mutta ei onneksi meitä varten. Ohittaessa pelkääjänpaikalla ollut hätämies katseli uteliaana ja mietti varmaankin toisen ambulanssin kutsumista paikalle.
Jos satun voittamaan kyseisen ajokin, minulla on jo suunnitelmat valmiina. Ensimmäisenä lähden road tripille ja kierrän koko Suomen. (Kaikki vaan teidenvarsille vilkuttamaan!) Sitten myyn auton ja karkaan ulkomaille vuodeksi. Auton pitämistä en voisi ajatellakaan, koska ensinnäkin kolhisin ja romuttaisin sen ensimmäisen vuoden aikana varaosiksi. Toisekseen minusta tulisi niin kamala pissipää, että menettäisin kaikki kaverini ja joutuisin elämään loppuelämäni yksinäisenä. Kolmanneksi autosta saisi niin paljon rahaa, että voisin ostaa unelmieni violetin kuplan, jonka vakuutusmaksut eivät veisi minua perikatoon.
